Lentävä lähtö lomalle - tuskalla ja tahdonvoimalla!

 

Loma ja Kreikka... yhdistelmä josta en tunnu pääsevän eroon. Mutta liekö se tarpeenkaan? Aina jotain tuttua ja turvallista, uutta ja ihmeellistä. Sopivan lähellä - tarpeeksi kaukana, sopivan aurinkoinen - tarpeeksi tuulinen, sopivan pientä - tarpeeksi suurta.

Tästä se siis alkaa, hyvät ystävät: Kreikkaseikkailu 5.

Tervetuloa mukaan!

Tämä seikkailu alkaa toden teolla jo heti kotioveni ulkopuolelta, ihan niin kuin kunnon seikkailujen kuuluukin.

Perjantai-lauantai välisen yön käytin pakkailuun ja reissuun valmistautumiseen. Aikatauluni oli sellainen että lento Rodokselle lähtisi Helsinki-Vantaalta klo 07:15 ja bussini Tampereelta lähtisi klo 03:10. En mennyt nukkumaan, vaikka muutaman tunnin unet olisivatkin tehneet hyvää ennen lähtöä.Vähän ennen kello kolmea soitin taksin ja raahasin painavan laukkuni hissiin. Juuri kun astuin hissistä ulos rappukäytävän valo sammui. Ajattelin, että kyllä nyt sen verran hämärässä näen ja kotini rappukäytävää tunnen että turha sytytellä valoa uudelleen. En tiedä oliko kysesssä tämä olettamus vai kiire, raskas laukku ja  väsymyksen tuoma keskittymisen herpaantuminen mutta hissin jälkeen, ennen ulko-ovea olevat viisi porrasta onnistuin klaaraamaan vain osittain. Astuin viimeisen portaan "yli" ja rojahdin - korkokengissä molemmat nilkat muljauttaen - rähmälleni rappukäytävän kivilattialle.

Tunsin heti että nyt sattui... ja pahasti. Kipu oli sanoinkuvaamaton, samoin heti ensishokin jälkeen noussut kauhu; tähänkö tämä reissu tyssäsi! Mielessä vilisi vaihtoehtoja laidasta laitaan mutta hyvin nopeasti päällimmäiseksi ajatukseksi valikoitui yksi ainut vaihtoehto ja päämäärä; minähän lähden sinne Kreikkaan - jaloilla tai ilman! Henkeä pidätellen ja hammasta purren nousin ylös. Hetken siinä otin tukea seinästä ja seistä törötin kuin jäätyneenä paikalleni ja pikku hiljaa totesin että pystyn seisomaan, ottamaan askeleen ja jotenkuten varaamaan painoa molemmille jaloille, vaikkakin järkyttävän kivun saattelemana. Vasemmassa jalassa koski sääriluuhun mutta nilkka oli suht ok, oikea jalka oli melkeinpä pois pelistä; sille oli käynyt pahemmin.

Sain köpöteltyä itseni ulos kadulle ja samassa taksi kaartoikin jo paikalle. Kuski auttoi laukkuni kyytiin ja sitten mentiin. Linja-autoasemalla taksikuski onneksi jätti minut suoraan laiturille ja kun taas bussinkuljettaja heitti laukkuni bussin ruumaan ei minun tarvinnut ottaa montaakaan askelta. Bussiin sisälle johtavat korkeat askelmat nousin puhtaalla tahdonvoimalla.

Tarkoituksenani oli nukkua parin tunnin bussimatka lentokentälle mutta eihän siitä tullut mitään, osittain kivun, osittain ketutuksen ansiosta. Onnekseni olin varannut käsilaukkuun vesipullon ja ainahan minulta hätävaroiksi veskasta myös Buranaa löytyy joten sain ensiavun kipulääkityksen muodossa hoidettua. Hyvä oli myös se että bussi ei ollut täynnä; sain molemmat penkit käytttööni ja oikean jalan ylös bussin ikkunaa vasten.

Kentällä lähtöselvitys ja turvatarkastus onneksi sujuivat nopeasti ja pääsin aamukahville. Ja tietysti tax-free ostoksille, eihän sitä nyt voinut jättää väliin. Manailin huonoa tuuriani ja mietin miten sitä ihminen voikin koheltaa sillä tavalla. No, loma on kuitenkin pääasia ja sitä ei kukaan eikä mikään muuta. Onni onnettomuudessa oli se että olin ostannut Rodokselle suoran Finnairin lomalennon Aurinkomatkoilta, joten luojan kiitos ei tarvinnut seikkailla kipeän jalan kanssa jollain Keski-Euroopan kentällä ja sitten Ateenassa ja Piraeuksessa. Mikä tuuri! Vajaan neljän tunnin päästä olisin jo Rodoksella menossa kohti hotellia.


Lento sujui hyvin mutta ei tietenkään tehnyt kovin hyvää jaloilleni. Kone oli täynnä ja ahdas... en muistanutkaan millaisia lomalennot ovat...Yritin liikutella nilkkaa säännöllisesti ettei se jämähtäisi paikoilleen ja pääsisin vielä kävelemään kun saavutaan perille. Rodoksen kentällä bongasin Aurinkomatkojen oppaan ja kysyin kuljetusmahdollisuutta heidän busseillaan. Yksi heidän hotelleistaan - Esperia - on aivan oman hotellini vieressä. Sain paikan bussiin 10 eurolla, taksi olisi maksanut tuplasti.

Olin varannut Booking.com sivujen kautta yhdeksi yöksi huoneen Hotelli Pearl'sta, samasta hotellista jossa olin vuonna 2010. Hinta yhdeltä yöltä sisältäen aamiaisen kustansi kokonaiset 22 euroa. Kysyin heti hotellin virkailijalta mahdollisuutta myös toisen yön viettämiseen hotellissa, uumoilin että jalan takia jatkosuunnitelmani saattavat mennä uusiksi. Hotellissa oli hyvin tilaa joten saisin viipyä vaikka useamman yön.










Huoneeseen päästyäni ja sukkahousut riisuttuani saatoin todeta oikean jalan vahingot: kyllä, turvoksissa oli ja jalkapöytä alkoi vaihtaa väriä. Otin luurin käteeni ja soitin Eurooppalaisen hätäpalveluun kysyäkseni toimintaohjeita lääkärin suhteen. Vieraammille lukijoille on tässä vaiheessa kerrottava että olen itse töissä kyseisessä vakuutusyhtiössä, eli Pohjolassa. Ja minun tapauksessani "suutarin lapsilla ON kengät" eli niin matkustajavakuutus kuin tapaturmavakuutuskin löytyy. Onnettomuuteni sattumapaikalla on nyt merkitystä sen suhteen mistä vakuutuksesta voin korvauksia saada ja joudunko ensin maksamaan kustannukset itse vai hoituuko lääkärissäkäynti suorakorvauksena. Eurooppalaisen hätäpalvelun ystävällinen naisääni vahvisti että matkustajavakuutuksen piikkiin menee: koska olin jo laukkuni kanssa lähtenyt kodistani ja mennyt hissillä alas, matka on teksinesti alkanut ja matkavakuutukset voimassa, vaikka onnettomuus sattui omassa rappukäytävässä.

Löysin pohjola.fi sivuilta myös lähimmän suositellun lääkärin ja soitin hänelle. Puhelimeen vastannut Dr Fotini Polemikou, lähes täydellistä suomenkieltä puhuva nainen, pyysi minut vastaanotolleen. Vaikka oli lauantai, hän sattui olemaan paikalla. Nilkutin muutaman sata metriä vastaanotolle ja pääsinkin heti sisään. Tohtori Fotini tutki molemmat jalkani ja totesimme että vasen on ok, oikea aristaa, mutta vain mustelmien kohdalta. Mitään ei siis ole totaalisen poikki tai murtunut. Kevyen tukisiteen hän pyöritteli jalkapöydän ja nilkan ympärille ja haki minulle lainaksi vaaleanpunaisen kyynärsauvan. Katsoin lääkäriä epäuskoisena mutta varmasti hän oikeassa oli siinä että oikean jalan päälle varaamista kannattaisi hetken aikaa välttää. En ole koskaan kävellyt minkäänlaisten keppien varassa, joten tästä tulisi todella hauskaa... ainakin muiden silmissä!

Buranaresepti ja uusi pinkki ystävä mukanani lähdin mukavan tohtori Fotinin vastaanotolta köpöttelemään takaisin hotellille. Hotellivirkailijan ilme oli näkemisen arvoinen kun hän huomasi minun kävelevän kepin kanssa. Selitin mitä oli käynyt ja kerroin etten ainakaan huomenna ollut lähdössä minnekään.












Pienen tuumaustauon ja jalat pystyssä makoilun jälkeen totesin että nyt tarvitaan virvokkeita ja pientä suolapalaa. Naureskelin lähiravintoloiden sisäänheittäjille että nyt on helppo homma saada minut sisään, kovin kauaksi en lähde keppini kanssa vaeltamaan. Istuin alas, tilasin lasin viiniä ja Club Sandwich annoksen. Ai kun ruoka ja juoma teki hyvää!



Tajusin olleeni hereillä reilusti yli vuorokauden, mitä nyt lentokoneessa hetkeksi torkahdin. Perjantaisen työpäivän päälle katsoin MM-jääkiekkoa ja yöllä ennen lähtöäni vasta pakkailin laukun. Ei ihme että oli jo hieman "hutera" olo. Ja silläkin riskillä etten heräisi ennen aamua, menin lounaan jälkeen päiväunille. Nukuin pari tuntia aivan kuin tukki ja sain tehdä töitä että klo 19 aikoihin sain revittyä itseni hereille.





Hotellin terassilla istuskelun jälkeen joskus klo 22 aikoihin köpöttelin taas läheiseen Ancient Flame -nimiseen tavernaan illalliselle. Tämä taverna on ehkä Rodoksen turistikeskittymän paras perinteistä kreikkalaista ruokaa tarjoileva paikka. Niin "aito" kreikkalainen kuin näillä kulmilla vaan voi olla...

 Onneksi keittiöstä löytyi tuoretta kalaa!











Jotenkin päivän tapahtumat summasi se että huomasin tarjoilijan istuttaneen minut pöytään nro 13!