Niin... siinä se on tämän tekstin otsikossa asia niin kuin se on. Ja tähän päivään se sopii kuin nenä päähän. Fyysisestä ja vähän myös henkisestä rojahduksesta toipuva minä ja vaaleilla muutosta hakeva Kreikan kansa. Otsikon ajatelman olen bongannut kreikka.net -keskustelupalstalta. Se on nimimerkin "Gaia of Finland" käsialaa, kiitos Gaia kun sain sen tähän blogiini lisätä.
Sunnuntaiaamuun heräsin sekavin tuntein. Oikeaa jalkaa hieman jomotti ja täytyy myöntää; huono tuuri myös ketutti edelleen. Aamutoimien - joihin nyt siis kuului myös tukisiteen poisto suihkun ajaksi ja uudelleen paikoilleen taiteilu - jälkeen laskeuduin alas hotellin terassille aamupalalle. Syötyäni ja kahviteltuani nappasin vaaleanpunaisen "ystävän" kainalooni ja lähdin kaupungille. Kävelyvauhti ei päätä huimannut, mutta mihinkäpä sitä lomalla kiire. Tuli sinä kävellessä mieleen, että ehkäpä kohtalo hieman järjestelee asioita niin että minäkin osaan hiljentää tahtia...
Tarkoituksenani oli kävellä rantakatua vanhaan kaupunkiin asti (tai niin kauas kuin kepin kanssa jaksan könkätä) ja ajella sitten iltapäivällä taksilla takaisin hotellille. Hyvissä ajoin ennen iltapäivän Suomi-Slovakia MM-kiekkomatsia tietenkin. Melkein kaikki alueen baarit mainostivat kisakatsomoaan isoin tauluin ja siniristilipuin.
Sunnuntai kun oli, poikkesin rantakadulla olevaan kirkkoon sytyttämään muutaman tuohuksen. En tiedä onko tässä kirkossa parantavia voimia omaava ikoni, mutta toivon todella että on!
Tämä sunnuntai ei ollut Kreikassa ihan tavallinen perussunnuntai vaan parlamenttivaalipäivä. Niinpä liikkeellä olivat turistien lisäksi myös paikalliset äänioikeutetut. Yhden äänestyspisteen liepeillä kävin norkoilemassa ja tutkimassa ehdokaslistaa, mutta en tohtinut häiritä uurnille sisään ja ulos meneviä kreikkalaisia. Vaikka olisikin ollut mielenkiintoista kuulla tavallisten kansalaisten ajatuksia maan tulevaisuudesta....Uusi kävelytyylini todellakin pakotti minut aina vähän väliä tarttumaan rantakadun kahviloiden sisäänheittäjien tarjouksiin. Ja näinhän sitä pääsee lomatunnelmaan; katukahvilassa upottavan pehmeillä korituoleilla istuskellen, jalkaa vastapäisen tuolin pehmusteilla lepuuttaen, jääkylmä Frappe lasissa ja ihmisvilinää seuraillen. Aah... Lounaaksi otin lautasen kreikkalaisia mezeitä; tsatsikia, viininlehtikääryleitä, oliiveja, fetajuustoa, kinkkua ym höysteitä.
Vanhassa kaupungissa kohteenani oli oikeastaan vaan ihana verheällä sisäpihalla, kuin paratiisissa sijaitseva terassikahvila Socratous Garden. Siellä istuskellessa vierähtikin tovi ja sain mm. blogin edelliseltä tapahtumarikkaalta päivältä päivitettyä.
Vähän ennen kello neljää otin taksin takaisin uuteen kaupunkiin. Hurautin taksilla suoraan Suomi-baariin ja saavuin paikalle hyvään aikaan sillä ravintola alkoi olla jo aika täynnä kotimaista kiekkokansaa. Sain onneksi hyvän paikan loistavalta etäisyydeltä isoon televisioon nähden. Baarissa tunnnistin muutamia naamoja edellispäivän lennolta ja huomasin että klenkkaamiseni keräsi katseita myös. Mm. eräs vanhempi nainen nuoren tytön, ilmeisesti lapsenlapsensa kanssa oli jutellut kanssani lähtöselvitysjonossa. Silloin olin tietysti vaikuttanut ihan normaalilta ilman näkyvää merkkiä vammasta jos nyt kivusta irvistelyä ei lasketa. Nyt naisen ilme oli ihmetystä täynnä kun hän päässään selvästi mietti mitä olin loman alkajaisiksi koheltanut.
Matsi oli hyvä, tietysti kun voitettiin vaikkakin vain yhdellä maalilla. Tunnelma myös muuten hieno, mutta ikäväkseni joutuu toteamaan että kyllä tiesi olevansa Suomi-baarissa. Palvelu oli perusynseää ja juomat hinnoissaan.
Illalla nautin jälleen hotellin happy hourin innoittamana parit mojitot (huomaa kuvassa "seuralaiseni") ja kävin syömässä kevyttä illallista.
Kotimatkalla baarikadun ravintoloista joka toisesta televisiosta tuijotettiin urheilua ja joka toisesta seurattiin vaalien ääntenlaskentaa. Puolueiden logoja, prosenttiosuuksia ja pylväitä esiteltiin ja kovalla posmituksella ja käsien viskonnalla tuloksia kommentoitiin. Tärkeät vaalit varmasti, mutta mitään en asiasta ymmärtänyt. Tätä turistia kiinnostivat tällä hetkellä vain hotellin puhtaat, viileät lakanat. Hotellille päästyä ei tarvinnut unta hakea; uusi kävelytyyli ja väliin jääneet päiväunet pitivät siitä huolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti