Kalymnoksella on elämää!

Lääkäri kehotti lepuuttamaan jalkaa... Pitäisikö siis levätä, maata jalat ylhäällä ja rentoutua? Lomalla? 
Niin tosiaan... lomalla kai monet harrastavat samanlaista toimintaa... tai siis toimettomuutta. Tunnen aika monta ihmistä jotka oheisen käskyn saatuaan ilomielin suuntaisivat lähimmälle rannalle ja hyvällä omallatunnolla loikoisivat auringossa kaiket päivät kuin kissat konsanaan. Miksi minä en pysty samaan? Ja miten kertoa teille siitä kun mitään ei tapahdu?  


Aamulla heräsin konserttiin. Viserryskonserttiin. Katsoin kelloa; se näytti viitosella alkavaa lukemaa. Voi ei, ei vielä! Ihana tapa herätä kyllä, mutta ei vielä ihan näin aikaisin. Kieltämättä vähän houkutti aamuauringon ja ikkunasta avautuvan maiseman näkeminen. Olinhan tullut kaupunkiin pilkkopimeän aikaan, enkä yöllä edes tarkistanut onko huoneessa ikkunat vai peräti parveke.






















Nukuin kuitenkin (liverryksessä) vielä hetkisen, mutta puoli kahdeksan aikaan annoin periksi linnuille ja omalle uteliaisuudelleni. Ikkunaluukut auki ja tällainen maisema sieltä sitten avautui.














Päivänvalossa minulle myös avautui jotain muuta. Nimittäin se, kuinka likainen ja epämiellyttävä asumukseni oli. Jos täällä oli siivottu, niin se oli kyllä tehty viime syksynä ja todella huonosti. Kylpyhuoneen lattialla oli tummia hiuksia ja muutenkin lattiat olivat selvästi pesemättä. Onneksi sentään lakanat näyttivät puhtailta!

Totesin, että nyt saa jäädä suihkukin väliin, naaman ja hampaiden pesu saa riittää toistaiseksi. Aamupalalle ja uuden huoneen etsintään siis!

Kun pääsin huoneestani ulos, törmäsin käytävässä naiseen, joka kantoi pyyhkeitä, vuodevaatteita tms. Tervehdin. Nainen alkoi kysellä yrmeänä jotain kreikaksi ja huitoi ulos päin. Yritin tarjota englantia, mutta nainen ei selvästikään ymmärtänyt mitään. Oletin hänen yrttäneen selvittää milloin olisin lähdössä. Tai oliko hän peräti heittämässä minua ulos? No, joka tapauksessa yritin kertoa, että tulen pian takaisin ja haen laukkuni. Käsiään viskellen nainen häipyi käytävään. No, johan on! Jos nainen ei ollut siivooja niin sitten hän oli edellisillan isännän tytär, noin iästä päätellen.

Olin jo illalla ajatellut, että kyllä aamulla kaikki selviää, kunhan kohtaan hotellin (tai talon) nuoren väen. Usein perheyrityksissä täällä - olivat ne sitten majoituspaikkoja tai tavernoita - myöhäinen ilta ja yö jätetään "vanhusten" vastuulle. Perheen nuoret, ne kolme-neljäkymppiset joilla on perhettä, hoitavat bisneksiä päivisin. Kun tulin alas vastaanottoon, vanha herra siellä istui nojatuolissaan ja huoneen toisella puolella toisessa tuolissa istui vanha emäntä kokomustissa vaatteissaan. Ja ilmekään ei värähtänyt kun nyökkäsin ja toivotin kreikaksi hyvät huomenet. Papparainen sen sijaan hymyili vähähampaista hymyään vastaukseksi!


Kerroin papparaiselle meneväni aamupalalle ja palaavani pian hakemaan laukkuni. Papparainen kysyi minne aikoisin jatkaa matkaani. En hennonnut kertoa, että jään samaan kylään vaan puhuin suunnitelmista mennä saaren toiselle puolelle Panormokseen tai Mitriekseen. "The town is beeetter", papparainen sanoi ja näytti hieman pettyneeltä.

Kuvassa mun ikkuna on tuo missä luukut ovat auki.

Hotel Olympic

Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa tunteiluun vaan tossua toisen eteen, aamupalaa ja uutta asuntoa etsimään. Ihan muutaman kymmenen metrin päässä nykyisestä asumuksestani on Hotel Olympic. Menin sisään kysymään vapaata huonetta, vaikka paikka näytti siltä että huone voisi hyvinkin maksaa 45 eurosta ylöspäin. Vastaanottovirkailija vahvisti, että huoneita on vapaana mutta hinta olisi 35 e / yö. Vastaanoton vieressä näytti olevan aamiaishuone joten tiedustelin sisältyisikö tuohon hintaan aamiainen. Virkailija vastasi kieltävästi. Okei, ihan okei. Kerroin virkailijalle palaavani mahdollisesti myöhemmin.





Hetken rantakatua käveltyäni istahdin kahvilaan aamupalalle. Valitsin paikan jälleen sen mukaan mikä oli kerännyt eniten paikallisia asiakkaakseen. Tilasin kinkku-juusto-tomaatti toastin ja ison cappucinon. Nam! Hinnaksi tuli 4,5euroa. Ja cappucino oli ISO! Sinä syödessäni tein päätöksen; otan sen huoneen Olympicista. Mitäpä turhia enää etsimään. Aloin todella olla jo sen suihkunkin tarpeessa.









Palasin takaisin huoneeseeni hakemaan laukkuani. Vielä jouduin kerran kokemaan "kauhujen talon" kun laukun kanssa hississä matkalla huoneestani alas aulaan hissi yhtäkkiä pysähtyi kerrosten välille. Näin "oven" läpi vain betonia. Onneksi en ole panikoivaa tyyppiä! Taisin jotenkin lagoniseen tapaa vaan todeta ääneen itselleni että tämähän nyt kuuluu tällä reissulla asiaan.... Ennen kuin mietin mitään hälytysnappeja kokeilin painaa 0-kerroksen painiketta uudelleen (Kreikassa kaikkialla katutaso on aina 0-kerros) ja onneksi hissi nytkähti uudelleen liikkeelle. Huh!

Aulassa vanha herra istui edelleen tuolissaan ja jutteli jonkun toisen miehen kanssa. Menin tiskille ja laskin avaimeni pöydälle. Odotin lompakko kädessä että herra tai tämä toinen tulisi ikään kuin kirjaamaan minut ulos. Vanha herra istui edelleen tuolissaan mutta nosti sen verran toista kylkeään että sai oman lompakkonsa kaivettua esiin. Vanha rouva istui edelleen omalla tuolillaan ylvään hievahtamatta. Varsinainen "niskavuori" tämä paikka!

"This is the bank", vanha herra heristi lompakkoaan ja hymyili. Niin juu, se oli kyllä varmasti juuri näin! Maksoin 25 euroa siis suoraan herralle ja hän pani rahat lompakkoonsa hyvään talteen. Huokaisten toivottelin hyvät päivänjatkot ja kiitin herrasväkeä.


Olipa ihanaa, kun ulkona aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta!

Kirjauduin sisään Hotel Olympiciin ja sain huoneen heti vaikka kello ei ollut edes vielä kahtatoista. Ihana huone, ihana ilmastointi ja ihana suihku. Ja ihana maisema parvekkeelta! Koko Pothian kylä ja rantabulevardi suoraan edessäni!

 

Suihkun aikaansaaman uuden alun jälkeen lähdin tutustumaan kylään tarkemmin. Loppupäivästä ei sitten olekaan mitään erityistä kerrottavaa; söin kevyttä lounasta yhdessä tavernassa ja illallista toisessa. Löysin ison supermarketin josta sain hankittua vettä ja hyttykarkottimen huoneeseen. Kävelin, istuskelin ja illalla istuin kahvilaan katsomaan omalta ruudultani MM-jääkiekkoa Suomi-Sveitsi.

Päivällä kuitenkin valokuvasin runsaasti. Tässä siis sitä satoa teille ihailtavaksi.... elämää Kalymnoksen kaupungissa! (klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi)

Vihreää kauppatavaraa

Tuoretta kylmää kauppatavaraa

Rakkautta ilmassa..?

 

Lounaslista

Minun lounaani!

Riisiä ym. kilokaupalla

Marketin vihanneksia....

Vähän isompi laatikko Frappe-jauhetta...

Tässä erilaisia tapoja lähettää viestejä taivaalle.......


















 No tämä viesti nyt menee muuten vaan perille....

Angry pants?

PS. Sen verran täytyy kertoa että illallisella söin elämäni ehdottomasti parhaan moussakan! Yleensä en sitä (enää) tilaa koska usein se ei ole kotitekoista vaan kätevä annospakaste joka lämmitetään tarvittaessa. Nyt kuitenkin tarjoilija suositteli ehdottomasti tilaamaan moussakaa. Uskoin tarjoilijaa kun hän sanoi sen olevan kotitekoista alusta loppuun ja näin varmasti olikin sillä kello oli jo melkein yksitoista ja sitä oli siis luultavasti jäänyt yli päivältä. Noudatin siis tarjoilijan ehdotusta... ja miten oikeassa hän olikaan! Olisin nuollut lautasen ellei muita asiakkaita olisi ollut paikalla...