Aloin tänään lukemaan Arja Saijonmaan uutta kirjaa "Nuori alaston nainen". Kirjassa Arja kertoo suhteestaan Mikis Theodorakisiin, heidän yhteisestä maailmankiertueestaan ja suhteestaan Kreikkaan.
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2011/fi_FI/nuori_alaston_nainen/
En tiedä miksi minulla on sellainen tunne että Arja, tuo kirja ja Kalymnos liittyvät jotenkin yhteen... En kuitenkaan voisi kuvitella mitään muuta matkalukemista Kalymnokselle, enkä toisaalta Kalymosta ilman tuota kirjaa. Kumma tunne....
Maanantaiaamu valkeni Rodoksella yhtä aurinkoisena kuin edellisetkin. Parvekkeelle sijoittamani lämpömittari näytti +19 C astetta jo klo 8 aikaan ja mikäli päivästä tulisi samanlainen kuin lauantaista ja eilisestä sunnuntaista, lämpötila kipuaisi +25 C ja ylikin. Sää oli siis ollut mitä mainioin alkulomani ajan.
Tänään piti tehdä ratkaisuja jatkon suhteen. Ja päätöksenteossa minua auttaisi Tohtori Fotini. Heti aamupalan jälkeen suuntasin lääkärin vastaanotolle. Paikalla oli vain muutama potilas ennen minua joten pääsin nopeasti sisään. Lääkäri tarkasti jalkani ja kyseli kivun laadusta ja kipupaikoista. Jalka oli jo toki parempi ja pystyin sillä hyvin astumaan, mutta jalan väritys ja rajoittuneet liikeradat vähän mietityttivät. Kerroin Fotinille että olisin kovasti jo lähdössä jatkamaan matkaani pienemmille saarille ja kepistä luopuisin erittäin mielelläni. Lääkäri oli sitä mieltä että röngtenkuvat olisi hyvä ottaa, varmuuden vuoksi. Ja varsinkin kun pienillä saarilla ei välttämättä noin vaan jalkaa pääse kuvauttamaan.
Lähetteen ja toimintaohjeiden kanssa lähdin suunnistamaan läheiseen "kuvaamoon". Siellä myöskin oli muutama potilas ennen minua vuorossa, mutta onneksi odotusaika ei ollut kovin pitkä. Komea röngtenhoitaja - aivan, miespuolinen sellainen - pyysi minut sisään ja kysyi ensimmäiseksi: "Oletko raskaana?". Vastasin kieltävästi. Mies toisti kysymyksen ja katsoi tiukasti silmiini: "Oletko aivan varma?" Pysyin edelleen kannassani ja mies iski hymyillen silmää. Ai jai... tuon miehen kanssa voisin kuvata muutakin kuin vain yhtä jalkapöytää...
Itse toimenpide kesti harmillisen lyhyen aikaa mutta niin onneksi kesti myös valmiiden kuvien saaminen. 50 euroa köyhempänä ja röngtenotos epäonnisesta jalasta mukanani lähdin suunnistamaan takaisin Tohtori Fotinin vastaanotolle. Tohtori katseli kuvia ja totesi, että yhdessä kohdassa näyttäisi olevan hiusmurtuma, mutta hyvin pieni. Eikä sille mitään oikeastaan olisi tehtävissä, jalkaa olisi vaan nyt lepuutettava ja tukisidettä olisi hyvä käyttää ainakin parin viikon ajan.
Kiitollisena hoidosta ja neuvoista lähdin takaisin hotellille pakkaamaan. Jätin puolen päivän aikoihin laukkuni hotellin isännän hoteisiin ja lähdin kaupungille asioille.
Ensimmäisenä metsästin Vodafonen liikkeen ja hankin sieltä Prepaid 3G sim-kortin kannettavaani. Toisena listalla oli lauttalippu iltapäivän Blue Star Naxosin kyytiin. Päätin aloittaa uusien saarien kierrokseni Kalymnokselta. Lippu maksoi 21 euroa ja matka-aika Tiloksen, Nissyroksen ja Kosin kautta olisi kokonaiset seitsemän tuntia. Meri-ilmaa ja aurinkoa!
Niinpä jätin blogin päivittämisen laivamatkan ohjelmaksi ja suuntasin vielä rantakadun terasseille istuskelemaan ja syömään lounasta. Tämän gyros pita -annoksen jälkeen olin niin täynnä että totesin pötkiväni sillä kevyesti Kalymnokselle asti.
Hieman ennen klo 16 palasin hotellille hakemaan laukkua ja taksikyydillä satamaan. Vaikka lähes aina lautat ja laivat Kreikassa kulkevat ihan aikataulussaan, nyt BS Naxos iratutui laiturista jo klo 15.55 eli viisi minuuttia ennen ilmoitettua lähtöaikaa. Ilmeisesti yhtiö saa listat ostetuista lipuista ja kun toteavat että kaikki ovat kyydissä, lähdetään matkaan. Niin tai näin, oli ihanaa päästä merelle. Taas tuli tunne, että matkani oikeastaan vastaa alkaa nyt... laivan takakannella loittonevaa satamaa ihaillen.
Laivalla oli vain kourallinen matkustajia, suurin osa kreikkalaisia. Nautin matkasta kannella istuskellen, kirjaa lukien ja teille blogia kirjoitellen.
Satamissa tavara liikkui....
Laivan lähtiessä Nissyroksen satamasta (kuvassa ilta-auringossa) aurinko alkoi laskea ja se olikin upea näky.
Laivan saapumisaika Kalymnokselle oli 22.50 ja ajoissa tultiinkin satamaan. Nyt alkoi sitten hieman jo jännittää sillä en ollut varannut etukäteen mitään majoitusta ja aivan niin kuin arvelin; tähän aikaan vuodesta ei satamissa laivojen saapumishetkellä ollut huoneentarjoajia vastassa. Luotin siihen että enköhän jonkin huoneen yöksi saa, ainakin tavernat ovat vielä auki ja niistä kyselemällä varmasti jotain löytyy. Onneksi Kalymnoksen satamakaupunki Pothia (tai Kalymnoksen kaupunki) vaikutti isolta ja eloisalta. Lähdin kävelemään satamasta kaupungin suuntaan ja melkein heti sataman jälkeen vastaan tuli Archontiko Hotel, yksi muutamista hotelleista joita olin ehtinyt netistä laivalla vilkaista. Sinne siis ovelle koputtelemaan. Ovessa olikin lappu että ovikelloa soittamalla saa henkilökuntaa paikalle. Soitin kelloa. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Soitin toisen kerran ja kuikin oven ikkunoista sisälle. Sitten kuulin ylhäältä yläpuoleltani äänen. Katsoin ylös ja parvekkeella vilkutteli vanha mies. Huusin ylös vapaata huonetta kysellen ja mies vastasi tulevansa alas.
Ovelle saapui todellakin vanhaakin vanhempi papparainen avaimia kaivellen. Kesti hetken ennen kuin hän sai oven auki. Kysyin ystävällisesti olisiko heillä huonetta vapaana. Mies hymyili lähes hampaattomalla suullaan ja vastasi että kyllä on. Mies puhui englantia hitaasti ääntäen ja sanoja venyttäen. Hetken aikaa epäilin koko touhua sillä mies näytti siltä että olikohan hänellä itsellään kaikki ihan "kotona"... Muutenkin alkoi tuntua että olinkohan nyt tehnyt virheliikkeen. Hotelli sijaitsi vanhassa neoklassisessa kivitalossa ja oven sisäpuolella aulassa oli viileää ja kosteaa sekä vanha ummehtunut haju. Aula oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla ikään kuin vastaanotoksi ja olohuoneeksi. Bongasin kuitenkin aulasta hissin, mikä kertoi jonkinlaisesta modernisnoinnista ja oli tietysti pelastus kipeälle jalalleni. Tästä miehestä ei olisi laukkuni kantajaksi, hyvä kun jaksoi itse köpötellä eteenpäin.
Huone olisi vapaana ja saisin sen hintaan 25 euroa / yö. Ainakin kohtuullinen hinta. Papparaisen ilmeestä näki että hän ei tykännyt kun sanoin haluavani huoneen vain yhdeksi yöksi. "Wheeer aaar juuu froom?" mies kysyi. "Finland", vastasin. "Aaaa... England!" mies hymyili muutama hammas vilkkuen. Yritin uudelleen kovemmalla äänellä: "Finlandia, Finlandia". Jälleen hymy: "Aaaa! Scandinaaaavian! Helsingfors!"
Mies valitsi pienestä korista pitkän aikaa avaimia ja päätyi lopulta huoneeseen numero 23. Kiitin avaimesta jo hiukan kiusaantuneena ja halukkaana pääsemaan huoneeseeni. Papparainen kuitenkin tuli saattamaan minua huoneeseen. Nousimme hissillä 2. kerrokseen ja mies näytti kuinka ovi avataan jne. Huone oli tyyliin sopivasti "vanhannäköinen" mutta vaikutti kuitenkin ihan kohtuulliselta. Kai täällä yhden yön nukkuu... muttei yhtään enempää!
Kiitin papparaista ja sanoin lähteväni vielä ulos. Vettä oli löydettävä jostain. Jälleen menimme yhdessä hissillä ja hississä papparainen kysyi. "Hauuu oold aar juu?" Suora kysymys iästäni! Vastasin totuudenmukaisesti 33 vuotta. Taas leveästi hymyille mies sanoi "Sooou young....!" ja alkoi silittää hiuksiani. Siinä vaiheessa huumorintajuni ja kohtelias ystävällisyyteni meinasi loppua. Onneksi hissi oli jo alhaalla ja saatoin paeta paikalta. Harmitonhan vanha heiveröinen ukkeli oli, mutta minä olin väsynyt ja odotteluun tuskastunut.
Löysin ihan kulman takaa auki olevan Souvlaki-grillin josta ostin muutaman pullon vettä. Katsastin vielä hetken rantakadun menoa ja sitä näytti riittävän. Aukiolla oli vieri vieressä kovaäänisiä musiikkibaareja ja tavernoita. Vaikka oli maanantai-ilta menoa näytti olevan mukavasti. Minä en kuitenkaan enää menoa kavannut vaan nukkumaan! Huomenna olisi uusi päivä ja hyvin todennäköisesti myös uusi asumus!
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2011/fi_FI/nuori_alaston_nainen/
En tiedä miksi minulla on sellainen tunne että Arja, tuo kirja ja Kalymnos liittyvät jotenkin yhteen... En kuitenkaan voisi kuvitella mitään muuta matkalukemista Kalymnokselle, enkä toisaalta Kalymosta ilman tuota kirjaa. Kumma tunne....
Maanantaiaamu valkeni Rodoksella yhtä aurinkoisena kuin edellisetkin. Parvekkeelle sijoittamani lämpömittari näytti +19 C astetta jo klo 8 aikaan ja mikäli päivästä tulisi samanlainen kuin lauantaista ja eilisestä sunnuntaista, lämpötila kipuaisi +25 C ja ylikin. Sää oli siis ollut mitä mainioin alkulomani ajan.Tänään piti tehdä ratkaisuja jatkon suhteen. Ja päätöksenteossa minua auttaisi Tohtori Fotini. Heti aamupalan jälkeen suuntasin lääkärin vastaanotolle. Paikalla oli vain muutama potilas ennen minua joten pääsin nopeasti sisään. Lääkäri tarkasti jalkani ja kyseli kivun laadusta ja kipupaikoista. Jalka oli jo toki parempi ja pystyin sillä hyvin astumaan, mutta jalan väritys ja rajoittuneet liikeradat vähän mietityttivät. Kerroin Fotinille että olisin kovasti jo lähdössä jatkamaan matkaani pienemmille saarille ja kepistä luopuisin erittäin mielelläni. Lääkäri oli sitä mieltä että röngtenkuvat olisi hyvä ottaa, varmuuden vuoksi. Ja varsinkin kun pienillä saarilla ei välttämättä noin vaan jalkaa pääse kuvauttamaan.
Lähetteen ja toimintaohjeiden kanssa lähdin suunnistamaan läheiseen "kuvaamoon". Siellä myöskin oli muutama potilas ennen minua vuorossa, mutta onneksi odotusaika ei ollut kovin pitkä. Komea röngtenhoitaja - aivan, miespuolinen sellainen - pyysi minut sisään ja kysyi ensimmäiseksi: "Oletko raskaana?". Vastasin kieltävästi. Mies toisti kysymyksen ja katsoi tiukasti silmiini: "Oletko aivan varma?" Pysyin edelleen kannassani ja mies iski hymyillen silmää. Ai jai... tuon miehen kanssa voisin kuvata muutakin kuin vain yhtä jalkapöytää...
Itse toimenpide kesti harmillisen lyhyen aikaa mutta niin onneksi kesti myös valmiiden kuvien saaminen. 50 euroa köyhempänä ja röngtenotos epäonnisesta jalasta mukanani lähdin suunnistamaan takaisin Tohtori Fotinin vastaanotolle. Tohtori katseli kuvia ja totesi, että yhdessä kohdassa näyttäisi olevan hiusmurtuma, mutta hyvin pieni. Eikä sille mitään oikeastaan olisi tehtävissä, jalkaa olisi vaan nyt lepuutettava ja tukisidettä olisi hyvä käyttää ainakin parin viikon ajan.Kiitollisena hoidosta ja neuvoista lähdin takaisin hotellille pakkaamaan. Jätin puolen päivän aikoihin laukkuni hotellin isännän hoteisiin ja lähdin kaupungille asioille.
Ensimmäisenä metsästin Vodafonen liikkeen ja hankin sieltä Prepaid 3G sim-kortin kannettavaani. Toisena listalla oli lauttalippu iltapäivän Blue Star Naxosin kyytiin. Päätin aloittaa uusien saarien kierrokseni Kalymnokselta. Lippu maksoi 21 euroa ja matka-aika Tiloksen, Nissyroksen ja Kosin kautta olisi kokonaiset seitsemän tuntia. Meri-ilmaa ja aurinkoa!
Niinpä jätin blogin päivittämisen laivamatkan ohjelmaksi ja suuntasin vielä rantakadun terasseille istuskelemaan ja syömään lounasta. Tämän gyros pita -annoksen jälkeen olin niin täynnä että totesin pötkiväni sillä kevyesti Kalymnokselle asti.
Hieman ennen klo 16 palasin hotellille hakemaan laukkua ja taksikyydillä satamaan. Vaikka lähes aina lautat ja laivat Kreikassa kulkevat ihan aikataulussaan, nyt BS Naxos iratutui laiturista jo klo 15.55 eli viisi minuuttia ennen ilmoitettua lähtöaikaa. Ilmeisesti yhtiö saa listat ostetuista lipuista ja kun toteavat että kaikki ovat kyydissä, lähdetään matkaan. Niin tai näin, oli ihanaa päästä merelle. Taas tuli tunne, että matkani oikeastaan vastaa alkaa nyt... laivan takakannella loittonevaa satamaa ihaillen.
Laivalla oli vain kourallinen matkustajia, suurin osa kreikkalaisia. Nautin matkasta kannella istuskellen, kirjaa lukien ja teille blogia kirjoitellen.
Satamissa tavara liikkui....
Laivan lähtiessä Nissyroksen satamasta (kuvassa ilta-auringossa) aurinko alkoi laskea ja se olikin upea näky.
 |
Laivan saapumisaika Kalymnokselle oli 22.50 ja ajoissa tultiinkin satamaan. Nyt alkoi sitten hieman jo jännittää sillä en ollut varannut etukäteen mitään majoitusta ja aivan niin kuin arvelin; tähän aikaan vuodesta ei satamissa laivojen saapumishetkellä ollut huoneentarjoajia vastassa. Luotin siihen että enköhän jonkin huoneen yöksi saa, ainakin tavernat ovat vielä auki ja niistä kyselemällä varmasti jotain löytyy. Onneksi Kalymnoksen satamakaupunki Pothia (tai Kalymnoksen kaupunki) vaikutti isolta ja eloisalta. Lähdin kävelemään satamasta kaupungin suuntaan ja melkein heti sataman jälkeen vastaan tuli Archontiko Hotel, yksi muutamista hotelleista joita olin ehtinyt netistä laivalla vilkaista. Sinne siis ovelle koputtelemaan. Ovessa olikin lappu että ovikelloa soittamalla saa henkilökuntaa paikalle. Soitin kelloa. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Soitin toisen kerran ja kuikin oven ikkunoista sisälle. Sitten kuulin ylhäältä yläpuoleltani äänen. Katsoin ylös ja parvekkeella vilkutteli vanha mies. Huusin ylös vapaata huonetta kysellen ja mies vastasi tulevansa alas.
Ovelle saapui todellakin vanhaakin vanhempi papparainen avaimia kaivellen. Kesti hetken ennen kuin hän sai oven auki. Kysyin ystävällisesti olisiko heillä huonetta vapaana. Mies hymyili lähes hampaattomalla suullaan ja vastasi että kyllä on. Mies puhui englantia hitaasti ääntäen ja sanoja venyttäen. Hetken aikaa epäilin koko touhua sillä mies näytti siltä että olikohan hänellä itsellään kaikki ihan "kotona"... Muutenkin alkoi tuntua että olinkohan nyt tehnyt virheliikkeen. Hotelli sijaitsi vanhassa neoklassisessa kivitalossa ja oven sisäpuolella aulassa oli viileää ja kosteaa sekä vanha ummehtunut haju. Aula oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla ikään kuin vastaanotoksi ja olohuoneeksi. Bongasin kuitenkin aulasta hissin, mikä kertoi jonkinlaisesta modernisnoinnista ja oli tietysti pelastus kipeälle jalalleni. Tästä miehestä ei olisi laukkuni kantajaksi, hyvä kun jaksoi itse köpötellä eteenpäin.
Huone olisi vapaana ja saisin sen hintaan 25 euroa / yö. Ainakin kohtuullinen hinta. Papparaisen ilmeestä näki että hän ei tykännyt kun sanoin haluavani huoneen vain yhdeksi yöksi. "Wheeer aaar juuu froom?" mies kysyi. "Finland", vastasin. "Aaaa... England!" mies hymyili muutama hammas vilkkuen. Yritin uudelleen kovemmalla äänellä: "Finlandia, Finlandia". Jälleen hymy: "Aaaa! Scandinaaaavian! Helsingfors!"
Mies valitsi pienestä korista pitkän aikaa avaimia ja päätyi lopulta huoneeseen numero 23. Kiitin avaimesta jo hiukan kiusaantuneena ja halukkaana pääsemaan huoneeseeni. Papparainen kuitenkin tuli saattamaan minua huoneeseen. Nousimme hissillä 2. kerrokseen ja mies näytti kuinka ovi avataan jne. Huone oli tyyliin sopivasti "vanhannäköinen" mutta vaikutti kuitenkin ihan kohtuulliselta. Kai täällä yhden yön nukkuu... muttei yhtään enempää!
Kiitin papparaista ja sanoin lähteväni vielä ulos. Vettä oli löydettävä jostain. Jälleen menimme yhdessä hissillä ja hississä papparainen kysyi. "Hauuu oold aar juu?" Suora kysymys iästäni! Vastasin totuudenmukaisesti 33 vuotta. Taas leveästi hymyille mies sanoi "Sooou young....!" ja alkoi silittää hiuksiani. Siinä vaiheessa huumorintajuni ja kohtelias ystävällisyyteni meinasi loppua. Onneksi hissi oli jo alhaalla ja saatoin paeta paikalta. Harmitonhan vanha heiveröinen ukkeli oli, mutta minä olin väsynyt ja odotteluun tuskastunut.
Löysin ihan kulman takaa auki olevan Souvlaki-grillin josta ostin muutaman pullon vettä. Katsastin vielä hetken rantakadun menoa ja sitä näytti riittävän. Aukiolla oli vieri vieressä kovaäänisiä musiikkibaareja ja tavernoita. Vaikka oli maanantai-ilta menoa näytti olevan mukavasti. Minä en kuitenkaan enää menoa kavannut vaan nukkumaan! Huomenna olisi uusi päivä ja hyvin todennäköisesti myös uusi asumus!
Apua, jäätävä pappa :D Tuntuu melkein kuin olisi itse mukana matkallasi! Vielä kun jaksaisi odotella Rodosta 3kk..
VastaaPoistaNo toivotaan, että tarjonta paranee ;) Vitsi jo ton auringon takia kannatti klenkata sinne! T : Taina
VastaaPoistaVau rohkea olet ja reipas, kun ilman mitään varauksia reissussa, mutta minä olenkin jo niin vanha, etten sitä tyynynpaikaa ilman osaa lähteä reissuun. ei ole seikkailuhenkeä enää niin paljon.
VastaaPoistaVarattiin juuri 2 viikon suorat lennot rodokselle ja seurataan 3 viikon kuluttua jalanjälkiäsi tod.näk akselilla rodo-kalymnos-astypalea-???
VastaaPoistaon niin ihana seurata tiina sinun seikkailua. Onneksi olet niin reipas että sinua ei jalka ja keppi toimi jarruna. Hali ja innolla odotan minne matka jatkuu...
VastaaPoistaJaana A
Kiitos kaikille! :)
VastaaPoistaSG: minua myös kiinnostaisi Astypalea. Mutta nyt taitaa jäädä seuraavaan kertaan....
Tiina