Bussi vie ja taksi tuo...

Keskiviikkoaamuna heräsin huomattavasti mukavammissa tunnelmissa Hotel Olympicissa.

Ai kun parvekkeelta aukesikin ihana aamuinen maisema ja uuteen päivään heräilevän kaupungin hyörinä ja tohina. Sää oli hiukan pilvinen mutta lämpötila näytti kuitenkin jo +25 astetta.











Minulta jäi eiliseen tekstiini lisäämättä, että hotelliin kirjautumisen jälkeen virkailija tuli vielä erikseen sanomaan että huoneeni hintaan sisältyisi kuitenkin aamiainen. Se tarjoiltaisiin alakerrassa joka aamu klo  8.00 - 10.00. Niinpä aloitinkin aamuni aamiaisella johon kuului kahvia/teetä, mehua, leipää, voita, marmeladia, sulatejuustoa, pala kahvikakkua ja keitetty kananmuna.

Aamiaisen jälkeen pakkasin mukaani kameran ja vesipullon ja lähdin etsimään bussiaikatauluja. Löysin "pääbussipysäkin", joka sijaitsee keskeisellä paikalla, rantakadun kulmassa. Bussiaikataulua ei ollut missään esillä joten kysyin kulmassa olevasta turistirihkamakaupasta. Kauppiaalla oli aikatauluja ja hän möi myös bussilipun. Ostin kaksi, eli myös paluulipun samalla. Hintaa yhteensä tuli 3 euroa.

Seuraavan bussin lähtöön oli puolisen tuntia, vietin ajan tutkaillen lähiseutua. Oli kukkakauppaa, lihakauppaa, juustopuotia, leipomoa. Melkeinpä pelkästään siis paikalliselämää. Kun bussi viimein saapui, ahtauduimme kaikki sisään; vanhat mummot kantamuksineen, pienet reippaat herrasmiehet - joita meillä Savossa kuvailtaisiin sanalla "kepsakka". Kepsakka mies on siis sellainen pieni kooltaan, 60-70 vuotias, vielä hyväkuntoinen ja elämänmenoon osallistuva, suorat housut ja kauluspaita. Niin ja siis bussiin myös minä; ainoana turistina.

Ja sitten mentiin. Ensin Kalymnoksen kaupungin kapeita, kapeita kujia ja sitten viimein vähän isompaa tietä vuorien välistä ja yli saaren toiselle puolelle.

En oikein tiennyt missä olisin jäänyt pois. Greek island hopping 2012 -kirjassa olevan kartan mukaan saaren toisella puolella sijaitsivat kylät Panormos, Mirities, Masouri jne. Ajattelin että kunhan nyt joissakin noissa jään pois ja näen vähän toisenlaista elämää. Huomasin että olin jälleen kerran kartan perusteella kuvitellut väärin; tie ei kulkenutkaan "rantaviivaa" eivätkä kylät olleetkaan alhaalla "rannassa" vaan tie kulki ylempänä vuoren rinteellä ja samoin kylät olivat vuoren rinteessä. Maisemat ainakin olivat huikeita ja erityisesti näkymä viereiselle pienelle Telendoksen saarelle. Kun hyppäsin bussista pois, totesin olevani Masourin kylässä.






Kävelin tietä edestakaisin, hitaasti mutta kutenkin, ja kuvasin. Harmi vaan että päivä oli hieman pilvinen sillä valokuvissa värit eivät ole parhaimmillaan.

Istahdin juomaan Frappen ja myöhemmin toiseen tavernaan syömään herkullisen tonnikalasalaatin lounaaksi.

Aikataulun mukaan bussin takaisin päin piti lähteä klo 14.20. Menin hyvissä ajoin odottamaan samalle bussipysäkille johon olin aiemmin jäänyt. Pysäkillä oli jo yksi saksalainen pariskunta odottamassa ennen minua. Bussia vaan ei kuulunut, ei vaikka kuinka odotimme. Pariskunnan nainen kävi kysymässä vastapäisestä hotellista mikä oli vikana kun bussi ei tule. Vastaus oli että jotain nimenomaan saattoi olla vikana - bussissa. Eli myöhästymiset tai se ettei bussi aja ollenkaan on ihan tavallinen juttu. Kun olimme odottaneet jo 50 minuuttia totesimme että parempi alkaa etsimään taksia. Pariskunta lähti omia matkojaan ja minä kävelin siihen samaan terassikahvilaan jossa olin aiemmin juonut Frappen.

Pyysin baaria pyörittävää ystävällistä naista tilaamaan taksin ja hän soitti minulle menopelin. Ennen kuin taksi tuli ehdimme naisen kanssa jutella jonkin tovin. Hän kyseli mistä olin kotoisin, mitä olin pitänyt saaresta jne. Nainen sanoi että oli kiva välillä nähdä tavallinen lomaileva turisti, kiipeilijöitä täällä oli todella paljon. Kalymnos on yksi maailman, tai ainakin Euroopan, kiipeiljöiden ykköskohteita. Ja se näkyi nimenomaan täällä saaren toisella puolella. Mm kaikki tavernat mainostivat että annoksia saa mukaan, niin kuin tästäkin hauskasta kyltistä voi päätellä....

Nainen sanoi ettei hän ymmärrä kiipeilijöitä; ne ovat ihan oma ihmisrotunsa. "Niillä ei ole mitään muuta mielessä kuin se kiipeäminen ja kiipeäminen! Ne eivät koskaan pidä hauskaa ja puhuvatkin vaan siitä kiipeämisestä" nainen valitteli. Tokaisin että samaa voi minun mielestäni sanoa sukeltajista..... tai golfareista... Tosin ainakin golfarit osaavat myös rentoutua ja pitää hauskaa.

Kun taksi viimein saapui hyppäsin kyytiin ja nautin maisemista. Vähän ennen Kalymnoksen kylää taksikuski kysyi mistä olen kotoisin. Kerroin jälleen kerran olevani Suomesta. "Aaa... terveterve, mina tykka soomalainen!" kuski alkoi heti huudella. Sitten hän kertoi kuinka hänellä oli ollut joskus suomalainen tyttöystävä parin vuoden ajan. Vai niin... Kun pysähdyimme hotellini eteen kuski kysyi haluaisinko tavata häntä myöhemmin. Kohteliaasti hymyillen kieltäydyin treffeistä ja ojensin maksuksi 20 euron setelin. En tiedä oliko vastauksellani ollut vaikutusta asiaan mutta sain takaisin vain 5 euroa...


Iltapäivällä nukuin makoisat päiväunet. Illalla kiertelin kylällä ja kävin yhdessä Kalymnoksen "pesusienitehtaassa". Tai sellaisia ne olivat joskus aikoinaan olleet. Nyt tilat on muutettu turisteille suunnatuiksi sienikaupoiksi, joissa on myös sienten sukellukseen ja käsittelyyn liittyvää aineisto ja laitteistoa esillä.




Tässä kyseisessä puodissa oli myös mies joka ehkä hieman esittelynomaisesti leikkasi sieniä myyntiin.

Kaupassa oli erikseen hyllytetty paikallista alkuperää olevat sienet (luonnollisesti kalliimpia) ja muualta maailmasta mm. Karibialta tuodut sienet. Välimeri alkaa olla ilmeisen tyhjäksi jo aikoinaan kalastettu joten mitä suurimmalla varmuudella turisteille muovipusseissa kaupitellut "rihkamasienet" ovat jostain muualta kuin Kreikasta.

Lisäksi sienet oli karsinoitu myös laadun ja koon mukaan.










Hyvälaatuinen sieni on ruskea (kuvaan sattui nyt vaalea) ja siinä on pienet, tasaiset reiät.

Mitä isoreikäisempi sieni, sen huonolaatuisempi ja kovempi. Ruskeat sienet ovat valkaisemattomia ja kestävät myös käytössä pidempään, jopa 3 vuotta. Valkaistut sienet ovat toki kauniimman näköisiä, mutta lyhytikäisiä. Miehen opastuksella sain testata erilaisia sieniä kastelemalla ne veteen ja eron pehmeydessä kyllä huomasi.

Jokainen myynnissä ollut sieni oli hinnoiteltu erikseen kirjain-numerokoodilla ja erikseen olevasta hintalistasta pystyi sitten tarkistamaan yksittäisen sienen hinnan. Hintaan vaikuttivat siis laatu ja alkuperä. Ostin itselleni muistoksi yhden pienen vaalean sienen, 8 euroa. Mukaan sain myös käyttö- ja säilytysohjeet siltä varalta että oikeasti sientä suihkussa käytän.

Illallista söin yhdessä rantakadun tavernassa. Kuvassa Kalymnoslainen salaatti; vihersalaatti jossa on murennettuna paikallista juustoa. Kalymnoslainen juusto on valkoista kuin feta mutta todella kovaa ja suolaista.











Pääruuaksi todella herkullista kalaa jota riitti myös kissoille!










Ja jälkiruuaksi talon puolesta.... kaksi makeaa mansikkaa! :)